Heart of Steel

Laitos.
Tuo suuri valkoinen rakennus joka muistutti enemmän aateliston omistamaa kartanoa, mutta silti siitä näki kaiken sen, mitä siellä on joskus tapahtunut. Se huokui siitä rakennuksesta. Minua puistatti. Sen rakennuksen ympärillä oli monia muita valkoisia, pienempiä rakennuksia ja joitakin keltatiilisiä konttoreita muistuttavia taloja, ehkä ne niitä olivatkin.
Isä ajoi auton sen ison rakennuksen eteen. Oven vieressä oli numero 2.
Minut ohjattiin menemään heti sisälle päästyäni toiseen kerrokseen ja kääntymään ovesta vasemmalle. Siellä oli osasto, jossa ystäväni oli. Kun pääsin ovesta sisälle, hän seisoi kolmen metrin päässä ja katsoi telkkaria. Nähtyään minut hän hymyili hiukan ja tuli halaamaan. Vaihdettiin nopeat kuulumiset ja mentiin ulos.
Ulkona oli kylmä. Tietenkin. Nythän ollaan Suomessa. Sormet jäätyivät niin etten pystynyt liikuttamaan niitä, mutta se ei haitannut. Näin hyvän ystäväni pitkästä aikaa, vaikka olosuhteet eivät olleet ihanteelliset.
Hän joutui laitokseen viisi päivää sitten. Psykoottinen masennus. Ja masentuneelta hän näyttikin, ja silmin nähden väsyneeltä. Niitä molempia hän olikin, ja se vihlaisi rinnasta. Miksi? Miksi jotain niin kamalaa tapahtui juuri hänelle, ihanalle, kiltille ja niin luotettavalle ihmiselle? Se oli niin väärin.
Olen niin pahoillani siitä kaikesta, mitä hän on joutunut kestämään. Mikä sen ikinä onkin aiheuttanut, toivon ettei sitä olisi koskaan tapahtunut.
Sisälle tultuamme kävelimme portaat ylös. Portaissa luki askelma kerrallaan neljä sanaa: "Jokainen askel on itsellesi". Ne kolahtivat ja katsoin ystävääni, joka käveli edessäni. Luulen, että hän tietää sen myös. Häntä autetaan siellä, ja toivon hartaasti hänen pääsevän mahdollisimman pian kotiin.
Ystäväni,
Si vis pacem, para bellum - Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan.
Olet kerran ainakin sen jo käynyt, itseäsi vastaan. Olet vahva, nyt kuitenkin joudut käymään sen uudestaan. Älä lankea, älä anna sen pahan hyppiä silmille. Etsi onnea sisältäsi, niistä elämän pienistä ja hyvistä asioista, niillä on enemmän merkitystä kuin uskotkaan. Aina kun hymyilet, jossain syttyy uusi tähti, kirkas ja niin kaunis. Se loistaa sinulle.

~ Lunar Hex

Happy times, so heavy weather

Talven pimeät illat... aikaa, jolloin voi pysähtyä miettimään tehtyjä ja tekemättömiä asioita, tai ei miettiä ollenkaan. Kun voisi vaan katsoa maailmaa ja sen piilevää kauneutta, kauneutta joka tunkee sen betonihelvetin läpi, missä me elämme. Kauneutta, joka on ollut täällä aikojen alusta asti, ja joka muovaa itseään vuosien myötä yhä enemmän ja enemmän kohti ikuisuutta. Voiko ikuisuuteen nähdä?

Miten vaikea sitä onkaan ajatella... Ikuisuus. Ehkä se on jokin abstrakti luonnollisen vastakohtaa havitteleva kokonaisuus, jossa ihminen löytää tarkoituksen. Ehkä mikään ei ole turhaa? Ehkä kaikella kuuluukin olla tasapainonsa, kuten taolaisuuden harjoittajat ajattelevat? Että onnen tosiaan voi saavuttaa sillä, että hyvää ja pahaa on yhtä paljon.

Mikä sitten loppujen lopuksi on hyvää ja mikä pahaa? Nyt en puhu moraalista vaan arvoista. Entä onko jokaisella valoisalla asialla pimeäkin puoli, ja pimeällä valoisa?

Niin paljon suuria kysymyksiä, mutta vastauksena näen vain tyhjyyden. Osaanko etsiä vastausta tyhjyydestä?

Tiedän vain yhden asian... Onnellisuuden löytää lähempää, kuin osaat kuvitellakaan. Sisältäsi. Sinun pitää vain osata hahmottaa se ja löytää siihen liittyvät tekijät, rakastaa niitä ja pitää niistä kiinni.

Muistakaa, että mitä enemmän koette pahaa, sitä enemmän osaatte arvostaa hyvää. Kokemukset rikastavat ja vahvistavat, elämä opettaa ja kuolema korjaa ja parantaa.

Let me put my spell on you~
Lunar Hex

The time has come to say fair's fair

Sääli.
Tuo myötätunnon vääränlainen osoittaminen jollekin, jota kaltoin ollaan kohdeltu... Sääli on pahinta, mitä ihmiselle voi antaa. Ai miksi? No minäpä kerron...
Täysissä ruumiin- ja mielenvoimissaan oleva ihminen osaa pitää huolen itsestään ja hoitaa tilanteet ilman sinun sääliäsi. Mutta JOS ei näin ole, voit aina kokeilla tehdä asialle jotain sen sijaan että surkuttelet vieressä, miten ikävää onkaan kun ystäväsi kärsii vaikkapa masennuksesta ja on sen takia alamaissa. Sääli ei siinä auta... se vain pahentaa. Se mitä sinä voit tehdä, on kuunnella jos hän haluaa puhua. Kuunteleminen riittää yleensä.
Ja nyt HUOMIO! Jos kyseinen ystäväsi EI halua puhua asiasta, hän ei myöskään halua sääliä.

Eri asia on sitten taas ne, ketkä kuvittelevat olevansa jollain tavalla huonoja ja syrjittyjä yhteiskunnassa, ja oikein hakemalla hakevat sääliä. Pääsemme nyt  säälin kerjäämiseen. Ja SE, rakkaat lapsoset, on tuplasti sairaampaa paskaa kuin sääli (ks. sääli). Säälin kerjäämisen myötä tilanne voi kaikessa kaoottisuudessaan muuttua itsesääliksi.
"Yhyy viilsin ranteet auki ku mun elämä on paskaa ja oon läski lopetan syömisen" - väärin, etenkin jos elät hyvissä ja turvallisissa olosuhteissa, olet terve, asut onnellisessa perheessä ja koulun/työnkäyntisi on vähintään keskivertoa. Mutta JOS oletkin yksi niistä huono-onnisista nälkämaan ihmisistä, joilla on ties mitä sairauksia, elävät epähygienisissä olosuhteissa, eivät saa ruokaa, kuolevat nuorena jne (lista voisi jatkua loputtomiin), niin sitten ymmärtäisin sen, miksi luokittelet elämääsi ihmisen erään eritteen rivommalla lempinimellä. Mutta kun kutsut itseäsi "läskiksi" niin se on joko huomion hakemista tai sitten olet oikeasti lihava. Ja tähän vielä, että vaikka olisitkin ylipainoinen, niin asia ei parane siitä sanomalla muille, he näkevät kyllä. Mutta heitä ei kiinnosta. Tee siis asialle jotain äläkä valita, jos et ole tyytyväinen.

Mitä siis opimme? Säälin sijaan pitää tehdä jotain, jos haluaa muutosta. Eivät ne asiat surkuttelemalla miksikään muutu. Asia jää vain kummittelemaan, eikä välttämättä koskaan katoa. Tehkää siis jotain! Se voi olla hankalaa ja vaatii ponnisteluja mutta hei, se vahvistaa.

Tiedän, että saatoin joidenkin sydämen sopukoihin jättää pienen kolhun tällä tekstillä, mutta muistakaa... en tarkoita pahaa, vaan haluan vain kertoa, ettei säälillä pääse etenemään missään, ellei halua asioiden etenevän negatiivisella tavalla. Mutta kukapa sitä haluaisi?

Tekstin tarkoitus ei ole provosoida ketään.
Näihin sanoihin...

~ Let me put my spell on you...
          - Lunar Hex

Marilyn Manson - "Man That You Fear"

 

The ants are in the sugar
The muscles atrophied
We're on the other side, the screen is us and we're t.v.
Spread me open,
Sticking to my pointy ribs
Are all your infants in abortion cribs
I was born into this
Everything turns to shit
The boy that you loved is the man that you fear
Pray until your number,
Asleep from all your pain,
Your apple has been rotting
Tomorrow's turned up dead
I have it all and I have no choice but to
I'll make everyone pay and you will see
You can kill yourself now
Because you're dead
In my mind
The boy that you loved is the monster you fear
Peel off all those eyes and crawl into the dark,
You've poisoned all of your children to camouflage your scars
Pray unto the splinters, pray unto your fear
Pray your life was just a dream
The cut that never heals
Pray now baby, pray your life was just a dream
(I am so tangled in my sins that I cannot escape)
Pinch the head off, collapse me like a weed
Someone had to go this far
I was born into this
Everything turns to shit
The boy that you loved is the man that you fear
Peel off all those eyes and crawl into the dark,
You've poisoned all of your children to camouflage your scars
Pray unto the splinters, pray unto your fear
Pray your life was just a dream
The cut that never heals
Pray now baby, pray your life was just a dream
The world in my hands, there's no one left to hear you scream
There's no one left for you

When all of your wishes are granted, many of your dreams will be destroyed

 

 

I'm walking on these graves,

not looking behind.

Just million corpses under my eyes,

eyes so very blind.

 

Voices echo in my head,

wishing me to drop dead.

Bleeding heart shivering,

- how broken I am.

I'm just crying under His wings

while I still can

 

Death comes to those who wait

and I've been waiting so long.

With Raven by my side

I'm finally going home.

~

 

 



                                         Metal...

Darkness is filthy,

darkness is fun

Darkness is nasty

and so is my gun