Laitos.
Tuo suuri valkoinen rakennus joka muistutti enemmän aateliston omistamaa kartanoa, mutta silti siitä näki kaiken sen, mitä siellä on joskus tapahtunut. Se huokui siitä rakennuksesta. Minua puistatti. Sen rakennuksen ympärillä oli monia muita valkoisia, pienempiä rakennuksia ja joitakin keltatiilisiä konttoreita muistuttavia taloja, ehkä ne niitä olivatkin.
Isä ajoi auton sen ison rakennuksen eteen. Oven vieressä oli numero 2.
Minut ohjattiin menemään heti sisälle päästyäni toiseen kerrokseen ja kääntymään ovesta vasemmalle. Siellä oli osasto, jossa ystäväni oli. Kun pääsin ovesta sisälle, hän seisoi kolmen metrin päässä ja katsoi telkkaria. Nähtyään minut hän hymyili hiukan ja tuli halaamaan. Vaihdettiin nopeat kuulumiset ja mentiin ulos.
Ulkona oli kylmä. Tietenkin. Nythän ollaan Suomessa. Sormet jäätyivät niin etten pystynyt liikuttamaan niitä, mutta se ei haitannut. Näin hyvän ystäväni pitkästä aikaa, vaikka olosuhteet eivät olleet ihanteelliset.
Hän joutui laitokseen viisi päivää sitten. Psykoottinen masennus. Ja masentuneelta hän näyttikin, ja silmin nähden väsyneeltä. Niitä molempia hän olikin, ja se vihlaisi rinnasta. Miksi? Miksi jotain niin kamalaa tapahtui juuri hänelle, ihanalle, kiltille ja niin luotettavalle ihmiselle? Se oli niin väärin.
Olen niin pahoillani siitä kaikesta, mitä hän on joutunut kestämään. Mikä sen ikinä onkin aiheuttanut, toivon ettei sitä olisi koskaan tapahtunut.
Sisälle tultuamme kävelimme portaat ylös. Portaissa luki askelma kerrallaan neljä sanaa: "Jokainen askel on itsellesi". Ne kolahtivat ja katsoin ystävääni, joka käveli edessäni. Luulen, että hän tietää sen myös. Häntä autetaan siellä, ja toivon hartaasti hänen pääsevän mahdollisimman pian kotiin.
Ystäväni,
Si vis pacem, para bellum - Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan.
Olet kerran ainakin sen jo käynyt, itseäsi vastaan. Olet vahva, nyt kuitenkin joudut käymään sen uudestaan. Älä lankea, älä anna sen pahan hyppiä silmille. Etsi onnea sisältäsi, niistä elämän pienistä ja hyvistä asioista, niillä on enemmän merkitystä kuin uskotkaan. Aina kun hymyilet, jossain syttyy uusi tähti, kirkas ja niin kaunis. Se loistaa sinulle.
~ Lunar Hex
